sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pelon tähden hylätyt lähimmäiset

Kun Jumalan valtakunnasta tulee näkyvä sosiaalinen ryhmä ja sitä hallinnoivat ihmiset määritelmillään toisista; se ja se ei ole enää Siionin rakkaudessa, epäuskoinen, roskittaja, katkera, eriseurainen..., ollaan eksytty vapaudesta, rauhasta ja ilosta. Tilalle tulee arkuus ja pelko. Tulee tarve miellyttää yhteisön silmäätekeviä. Niiden kanssa, joiden päälle on lyöty leima, ei kannata olla missään tekemisissä. Voi joutua itse kohta tilanteeseen, että huomaa olevansa perättömien puheiden ja juorujen kohde. Sinusta tiedetään yhteisössä sellaista mikä ei ole totta ja mitä ei ole koskaan tapahtunut.

Suostutko olemaan yhteisön sairaan puolen kahlitsema pelon tähden? "Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh.  Sana kehottaa Vapahtajan esimerkin mukaiseen rohkeuteen farisealaisen hapatuksen, tekopyhyyden keskelläkin. 

"Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Jumalan armon hukkaamisen eräs merkki on puheiden lainomaisuus ja kovuus. Pelottavaa on pyhään kaapuun puettu tuomarointi kanssaveljistä - se ei ole enää Siionin rakkaudessa. Siihen liitetään aidon tuntuinen huoli, vaikka asianosaisen kanssa ei haluta kahdenkesken puhua asioista. Se on sellaista farisealaista kuppikuntaisuutta. Eräs sisar sanoi sattuvasti asiasta. Tuntui todella pahalta, kun leirillä kokoonnuttiin ikäänkuin mässäilemään joidenkin henkilöiden asioista. Heistä on hyväksyttyä puhua paheksuen ja panetetellen uskovaisten kesken. Kysyn uudelleen, elääkö noin toimiva ihminen iloiten omalle osuneesta armosta?

Sinulle, joka koet olevasi hyljätty ja yhteisöstä pois ajettu. Sinulle toivon osaavani muutaman Sanan kirjoittaa. Jos Vapahtaja tulisi tänne maan päälle hän kiertäisi tiellä ja aitovierillä etsien ja lohduttaen farisealaisten pois ajamia. Nuo farisealaiset ovat itse tietämättään sokeutuneita sokeitten taluttajia. Heitä on rauhanyhdistyksissäkin. Mistä heidät tunnistaa? Omasta mielestäni siitä ainakin, ettei heistä heijastu Hyvän Paimenen lämpö. Heidän luokse en osaa kuormieni ja syntieni kanssa mennä. Miksi? He ovat jotenkin liian hyviä, toimellisia, mallikelpoisia kristittyjä. Heihin ei uskalla luottaa. 

Sinä, joka olet saattanut kanssani aivan kuin etäältä kuunnella kesäseuroja kaivaten lohdun sanaa sinne kotiin. Olet ehkä joutunut välillä sulkemaan radion kokiessasi puheen vaativana suoritteenakin, tule seuroihin, osallistu Jumalan valtakunnan työhön, on tarpeellista olla kotisiionin rakkaudessa...
Ei sinun tarvi jaksaa mennä ihmisten mittailtavaksi, tervehtimättä jättämäksi, ohitettavaksi. 

Mitä haluan sinulle sanoa? Sinun luoksesi haluaa tällä hetkelläkin tulla se erityisvieras, joka asettui syntisen naisen rinnalle, joka kuuli ristinryövärin pyynnön, joka katsoi lempeästi ja rakkaasti kieltäneeseen Pietariin, joka kuuli Betesdan altaalla tuon liikkeelle pääsemättömän pyynnön, joka pysähtyi ryövärien käsiin joutuneen luokse ja auttoi...

Samalla lailla henkensä kautta haluaa tuo lukittujen ovien taakse kerran tullut sinun luoksesi tulla. Hänellä on henkilökohtaista asiaa. En minä sinua tuomitse, olen sinun puolesta annettu ja vuodatettu. Ole hyvässä turvassa. Epäilysten, kipeiden kysymysten ja ristiriitaisten ajatusten yli saat uskoa täysimittaisen armon vailla ehtoja. Tuo sovintoveri vuoti temppelinkynnyksen ali niin ettei yksikään sitä voi estää. Ja se löytää kaipaavan sielun. Jää uskomaan kaikki anteeksi niin ettei jää mitään kanteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat jäädä siihen ihmeelliseen rauhaan, vapauteen ja iloon, jonka evankeliumi sen uskojassa vaikuttaa. 


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

"Isä, miksi muut puhujat suuttuivat, vaikka puhuit niin kauniisti?"

Tuo tyttäreni kysymys säpsähdytti minua ajellessamme seuroihin täällä uudella paikkakunnalla. Kyseisestä tapahtumasta oli kulunut kaksi vuotta. Käytin seurakuntapäivillä puheenvuoron, jossa puhuin toisenlaisesta evankeliumista, josta Raamatussa varoitetaan Galatalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa. Tuon puheenvuoron pitoon minua rohkaisi kristillisyyden vaikeissa vaiheissa mukana ollut pappisveli, joka oli pyydettynä osallistunut paikkakunnan kokouksiin.

Tuo 16-vuotiaan tyttäreni kysymys helpottikin. Silloin pari vuotta sitten puheenvuoroa pitäessäni ajattelin, että miten lapset ja nuoret kokevat sen. Silloin 14-vuotias tyttäreni ymmärsi raamatunmukaisen puheenvuoron kauniiksi, vaikka puhuin siinä hyvin suoraan. Sanoin mm. , että ikäänkuin tartutaan kinttaalla toisen kuolemattomaan sieluun ja ravistellaan. Valtaapitävä henkilö vaatii anteeksipyyntöä - olen valmiiksi antamaan anteeksi, jos vain ymmärrät pyytää. Tilanne on kummallinen. Jotakin henkilöä pitää jaksaa rakastaa ja lakki kourassa pyytää anteeksi, vaikka sydämessään kokee hänen toimintansa vääräksi - isäntäkristillisyydeksi. (Gal.1:6-8)
Isännät ovat eksyneet armon alta kovuuteen ja sitten alkavat pantata armoa oikealla lailla vapailta kristityiltä. Ei Lestadius turhaan puhunut armovarkaista.

Mitä osasin sanoa tyttäreilleni? Takapenkillä istui myös pari vuotta nuorempi tyttäreni. Huokasin Isän puoleen, että osaisin niin vastata, että tyttäreni ymmärtäisivät ja säilyttäisivät luottamuksen, että täällä maan päällä on sellainen Pyhän Hengen koolle kutsuma yhteisö, jossa ei tuollaista tapahdu. Kerroin, että meillä ei ole sota ihmisiä vastaan, vaan sitä mitä he vihollisen eksyttämänä tekevät. (3. Joh. kirje kuvaa toimintaa hätkähdyttävästi; mahtailevat seurakunnan johtajina, eivät suostu keskustelemaan ja estävät joidenkin sinne tulemisen - Siionin rakkaudesta pois sulkeminen)

Sitten kerroin, että mikäli olisin tehnyt heidän mielen mukaisen parannuksen hyväksyen raamatun- uskonnymmärryksen vastaisen toiminnan, nauttisin yhteisössä luottamusta ja arvonantoa. Olisin täällä nykyisellä paikkakunnalla puhujana, minua kutsuttaisiin puhumaan ja arvostettaisiin. Mutta sitten sanoin sen miten uskoin ja uskon. Jos olisin tehnyt parannuksen tuohon väärään toimintaan, koen että olisi Jumala ottanut siunauksen pois elämästäni. Samoin koin etten voi omantuntoni tähden toimia niin.

Samaisilla seurakuntapäivillä SRKn johtokunnan nykyinen jäsen käytti karmealla tavalla tuota toisenlaista evankeliumia. Hän vääristeli tapahtuneet omaksi eduksi. Kertoi pyytäneensä minulta jo kahdesti anteeksi (ei oikeasti edes missään vaiheessa tunnustanut päälleni julistamaa laumankeräyssyytöstä. Siitä häntä useampi henkilö kehotti tekemään parannuksen.) Mutts ei. Hän väänsi sanomansa tällaiseksi. On vaara, että tällaisessa tilanteessa alkaa kerääntyä laumaa paimenten ympärille. Miten tilanne jatkui? Henkilö käveli luokseni seurasalissa ja tuli pyytämään anteeksi. Ensiksi valehtelee omaksi edukseen maineensa ja asemansa säilyttääkseen ja sitten tulee pyytämään suurieleisesti anteeksi? Mitä hän luulee kaikkinäkevän Jumalan silmissä tällä toiminnalla voittavan? Häpäisee evankeliumin. Mitä tästä seuraa? Kyseinen henkilö alkaa levittämään valetta - en anna anteeksi. Ei pidä paikkaansa. Annoin hänen luokseni tullessa anteeksi, mutta sanoin samalla, että ei se noin mennyt.

Miksi tästä kirjoitan? Koska SRKn nykyinen johto tietää tästä ja monista muista vastaavista tapahtumista. Mitä he tekevät? Lue aikaisemmin julkaisemani SRKn johtokunnan puheenjohtajan Viljo Juntusen 14.5.2015 Kalevaan antama haastattelu täältä blogistani. Tekeydytään tietämättömiksi, valehdellaan ja annetaan järkyttävän hengellisen väkivallan jatkua. Lukijat. Jumalaa he eivät petä.

Miksi kirjoitan tämän isojen kesäseurojen aikaan? Tiedän niin paljon piinattuja armolapsia, jotka eivät jaksa lähteä seuroihin kohtaamaan ohittamista, tervehtimättä jättämistä, yksin jättämistä niiden taholta, jotka ovat uskoneet panettelevat puheet ja tuomiot totuuksina, jotka 'oikeuttavat' edellä kuvaamani käytökseen.

Sinä lukija. Haluan lohduttaa sinua. Vapahtaja löytää sinut nytkin muiden 'uskovaisten' kivittämäksi joutuneen. Mitä Vapahtaja sinulle sanoo? En minä sinua tuomitse. Kivittäjille hän sanoo - synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Toivottavasti nämä kivittäjät tulevat Sanalla herätetyiksi ja pääsevät takaisin elämään armosta. Armolapsi ei ole kivittäjä.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

"... sen teitte minulle"


Matt.  25:45 "Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' "

Edellä oleva Raamatun paikka nousee väistämättä mieleen. Sinä anonyymi, joka väsymättä syyllistät ja tuomaroit kommenteillasi voit lopettaa. En tule yhtäkään julkaisemaan. Olet väärässä, jos luulet niillä
minua onnistuvasi kiusaamaan ja ahdistamaan. Puskista tuomarointi ei ole elävän uskon hedelmä. Ei liioin myöskään se, että yhdessä aletaan pitämään jotakin tai joitakin joukkoon kelpaamattomana. Vaikka Raamatussa lukee, Henki vastaa yhdessä Henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset, se ei oikeuta tuomarikristillisyyteen. Se on paremminkin yhteistä iloa armosta, joka omalle kohdalle on riittänyt.  Armovaltakunta on täällä maan päällä. Sinne ei ihmisten tekemät tuomiot kuulu, Jumalan sanan opetukset ja neuvot     hyvinkin. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Jumalan valtakunnan roskittaja

Sen nimen saat helposti, kun yrität saada aikaan avointa keskustelua blogissa kertomista asioista.  Siis nouset leimaajien  mielestä sitä vastaan, josta on tehty väärällä lailla pyhä ja uskon keskus, Saara-äiti. Vaikka et nouse, vaan haluat saada aikaan keskustelua uskon perusteista. Jos puhdas oppi saa vaikuttaa ihmismielissä, pysyy katse omassa sydämessä ja Vapahtajassa.

Farisealainen hapatus. Siitä Raamattu varoittaa. Se vaan tuntuu olevan monelle täysin mahdoton käsittää, että varoitus koskee kaikkia ihmisiä, eritoten toimellisia onnistuneita Jumalan valtakunnan, siis rauhanyhdistyksen aktiivijäseniä. Ei liene turhaan Jeesus ottanut puheeksi hyvän osan valinnutta Mariaa, joka unohtui kuuntelemaan Hyvää Paimenta unohtaen ajalliset. Martta paheksui Mariaa. Jeesus joutui opettamaan - ei seuroihin tultu ihmisten tuomittavaksi vaan Hyvän Paimenen ruokittavaksi.

Raskasta on olla leimattu roskittaja, jota seurapaikalla katsotaan kummeksuen, kartellaan, ei tervehditä. Siitä huolimatta, vaikka tietää  karttelijoiden, tervehtimättä jättävien toimivan vastoin Jeesuksen jättämää esimerkkiä. Vaikka uskon kautta ymmärtää, että toiminta on farisealaisuutta, se tuntuu pahalta. Ympärillä seuroissa mukana olevat lapseni eivät ymmärrä toimintaa. Eikä heidän tarvitsekaan ymmärtää, koska se ei ole oikein. Mutta selitäppä se lapsille.

Jumalalla on seurakunta maan päällä Pyhän Hengen koolle kutsuma, pyhittämä. Sen kokeminen ja löytäminen voi tuntua kohtuuttoman vaikealta, kun vääryys saa vallan. Mutta sen ymmärtää, koska silloin monissa rakkaus kylmenee. On kysymys äärimmäisen vakavasta asiasta. Rakkaus, siis uskon synnyttämä jumalallinen rakkaus lakkaa vaikuttamasta. Tilalle tulee sosiaalinen ihmisten määrittelemä Siionin rakkaudessa oleminen tai paremminkin ettei ole enää Siionin rakkaudessa. Siionista on tullut tuomari ja rakkauden määrittäjä. Saara-äiti hyljeksii.

Jumala herättäköön tarpeen opilliselle keskustelulle.


tiistai 5. huhtikuuta 2016

Huoneenhallitusoppi lyhyesti

Mitä se on?

Seurakunnan johtoon valikoitunut ydinjoukko, joka katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen kontrolloida toisten uskoa ja kilvoitusta. Monesti tämä joukko on paikallisen rauhanyhdistyksen johtokunta ja hallitsijapuhuja / -puhujat.

Miten se ilmenee?

Huoneenhallitus käy keskustelua huolta tai hämmennystä aiheuttavasta henkilöstä keskenään. Kyseiseen henkilöön ei kukaan ole ensin yhteydessä. Asia puidaan monelta kantilta luullen, että toiminta on oikein ja kuuluu uskovaisten talosteluun. Kun asia on huoneenhallituksessa puhuttu 'selväksi', kutsutaan tuo hämmentäjä keskustelemaan. Tosin keskusteluksi tilannetta on vaikea kutsua. Huoneenhallituksessa on tieto ja ymmärrys valmiina. Sitä he ovat kuulleet huolissaan olevilta seurakuntalaisilta. Tuota huolta ovat kylväneet huoneenhallituksen jäsenet itse - heillä on tarkkailijan ja sydämen tutkijan 'oikeudet'.

Keskusteluun, siis hoitokokoukseen kutsuttu henkilö on yleisesti tilaisuudessa ihan huuli pyöreänä. Hän yrittää kertoa tapahtuneista asioista, uskosta nousevasta ymmärryksestä. Vaikka hän osaisi sekä kertoa asiat selkeästi että perustella Raamatulla, huoneenhallitus ei oikeasti halua kuulla ja uskoa. Heillä on sekä totuus tiedossa ja hallussa että ylin opillinen ymmärrys.

"Huomaatko, että sinä olet yksin meitä muita vastaan?" Tuo on aika tyypillinen toteava kysymys kuulustelussa, jossa ei oikeasti edes haluta kuulla. Pitää tehdä vastoin omaa tuntoa parannus huoneenhallitukselle. Tällä ei ole mitään tekemistä raamatullisen uskon kanssa. Jumaluus, tuomio, armahdus on huoneenhallitukselle alistettu.

Mitä huoneenhallitusoppi teettää?

Jos kyseinen henkilö ei tee parannusta, hänet sidotaan. Se tarkoittaa sitä, että häntä ei saa tervehtiä Jumalan terveellä. Hänen kanssaan ei saa olla tekemisissä, koska hän ei ole enää oikealla lailla uskomassa. Tätähän sai kokea lapsenikin Toholammilla, osa ei tervehtinyt. Se kävi kipeästi nuoreen ihmiseen.

Huoneenhallituksen jäsenet alkavat puhua, että tuo kyseinen henkilö ei ole kotisiionin rakkaudessa. (Muistanette blogini lukijat, että tuon määritelmän SRKn johtokunnan jäsen teki minusta SRKn johtokunnan muille jäsenille, kun he sitä olivat kysyneet jostain syystä.) Siltä, joka ei ole kotisiionin rakkaudessa, otetaan kaikki opetustehtävät pois, kuten raamattuluokan tai pyhäkoulun opettajan tehtävät. Näin on ihan hiljattain Toholammilla tapahtunut.

Ehkä pelottavinta kyseisessä harhaopissa on se, että kuuliaisuuden kohteeksi tulee seurakunta, oikeammin sen ydin, huoneenhallitus. Pelko hallitsee. Syystäkin. Hyljetyksi tulemisen riski on todellinen varsinkin, jos uskoo suu auki. Huoneenhallitus määrittelee, kenelle armo kuuluu - omivat Vapahtajan ja koko ihmisen pelastusmahdollisuuden itselleen. Tulee sääntöjä, kontrollointia, toisen tarkkailua, osallistumista toimintaan tarkkaillaan.

Kuuliaisuuden kohde tulisi olla Jumalan sanan neuvot ja opetukset. Omasta sydämestä nousevat neuvot tulee alistaa huoneenhallituksen ylimmälle ymmärrykselle. Uskomisen vapaus katoaa ja tilalle tulee herrapelko.

Miksi huoneenhallitusoppia on vaikka johto on sanoutunut siitä irti?

Huoneenhallitusoppi on seuraamusta opillisesta harhasta. Opin huomaamattaan omaksuneet ovat kasvaneet isäntä- ja tarkkailukristillisyyteen, jossa katse on kääntynyt omantunnon hoidosta ja ävalkeudessa vaeltamisesta toisten kilvoituksen seuraamiseen.

Lisäksi toisen syyllistäminen on syvästi inhimillistä. Lasten riitatilanteessa toisen syyttäminen osataan jo hyvin varhain. Oman syyllisyyden tunnustaminen vaatii nöyrtymistä.

Jos kouluhallitus sanoutuu irti koulukiusaamisesta, loppuuko kiusaaminen kouluissa? Samasta on kysymys.

Huoneenhallitusoppia ylläpitää myös se, että apulähetysalueiden tunnetuimmat puhujat 'palkitaan' SRKn johtokunnan paikalla. Apulähetysalueittain valitaan uudet jäsenet johtokuntaan. Lähes kaikenlaisella vallalla on taipumus turmella. Hengellinen valta väärin käytettynä on äärimmäisen syvästi ahdistavaa ja tuhoavaa. Ollaan ihmiskeskeisessä jumaluudessa.

Seurakunnan ydin huoneenhallitus on erehtymätön, koska sille Jumala antaa syvimmän opillisen ymmärryksen. Näin valitettavasti moni tänäkin päivänä ajattelee.

Miten päästään eroon?

Tunnustamalla erheet, virheet, valheet, synnit mieskohtaisesti. Ja korjaamalla asioita siellä, missä henkilö on harhaopissa ollessaan ihmisiä piinannut.

1. Joh. 1:6-7:
 "Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta.

Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Syntien tunnustaminen ja sovitus (1. Joh. 1:8-9):

Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."





maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kirje SRKn johdolle 17.2.2015

Lähetin saman sähköpostikirjeen muistin virkistämiseksi uudelleen samoille henkilöille 2.3.2016. Mukana oli seuraavat saatesanat:

Tämän jaoin reilu vuosi sitten. Nyt on hyvä muistaa, että olen oikeasti monella muotoa  ja kauan yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi, kuten tämä sähköpostikirje noin vuosi sitten.
Olisi mukava lopettaa aloittamani kipeä blogi todeten, että olemme saaneet keskustella asioista suoraan (piispa johtaisi tätä keskustelua) käydä läpi vaiheet todeten yhdessä mikä on ollut Pyhästä Hengestä ja mikä ihmisestä, jonka sielunvihollinen on saanut otteeseensa.
Ei Toholammilla ole armolapsilla hyvä olla, vaikka poistuimmekin sieltä. Siellä tilanne jatkuu, siitä tietänettekin osa itse asianosaisilta kuulleena.
Jrt Koopee

17. helmikuuta 2015 klo 7.38:
Jumalan terve
Tämä kirje menee neljälle. Viljo Juntuselle (pj), Valde Palolalle (vpj), Matti Taskilalle (vpj) sekä asianosaiselle SRKn johtokunnan jäsenelle.
Lähetän ohessa liitteenä muistutuksena ja selvennyksenä  sekä teille  että muille aiemmin lähetettyjä hätähuutokirjeitä ja pidettyjä puheenvuoroja muokattuna kronologiseen aikajärjestykseen.  Liite sisältää sisällysluettelon, joka selkeyttää sitä polkua, jonka olen joutunut läpi kulkemaan. Toivon, että luette sen avoimella mielellä Jumalalta ymmärrystä pyytäen. Sitten odotan pääsevän keskusteluun, jossa oikeasti kaikki opetukset ja opit tutkitaan Pyhän Sanan valossa kuten vastikään Päivämiehessä luki.
Pari vuotta sitten oli Valden kirjoitus Päivämiehessä 'Seurakunta ei ole itsessään puhdas' Siinä lainattiin raikkaasti Lutherin Gal.kirjeen selitystä 'opillisissa asioissa ei saa olla anteeksiantamuksen piirtoakaan'.
Lukekaa tämä ja liite kaikkinensa. Kuka/ketkä estää ja keneltä saamilla valtuuksilla opillisen keskustelun harhautumisen keskellä  Toholammilla? Onko jossakin  vastoin Raamattua ylimmäisen opillisen ymmärryksen keskittymä, joka viisaudessaan pystyy keskustelun tarpeen arvioimaan ja estämään? Mielestäni te ette voi julkisuuteen antaa tietoa 'emme hyväksy henkistä ja hengellistä väkivaltaa', jos ette ymmärrä ja näe kun sitä tapahtuu. Missä on uskosta nousevat teot ja Kristuksen mieli, joka asettuu vastustamaan huomaamattaan farisealaistuneiden uskovaisten hyökkäyksiä yksittäisiä kilvoittelijoita kohtaan?  Kilvoittelijoita, jotka hätäilevät terveen ruoan ja opin perään.
P.S.
Edelleenkin pyrin keskusteluun julkisuudelta piilossa, vaikka erään SRKn johtokunnan jäsenen  ohjeistuksella Toholammilla järjestettiin kädennostoäänestys seurojen yhteydessä (vuosi sitten). Näin hän on itse myöntänyt tehneensä puhelinkeskustelussa vaimoni kanssa.
Missä on Kristus, siellä on hänen seurakuntansa. Se hengellinen seurakunta, jonka päänä on Kristus ei teetä tällaista. Sitä teettää ihmiskeskeinen uskonnollisuus, jonka Jumalan sana tuomitsee harhaksi.
Odotan yhteydenottoanne sekä toivon jokaisen teidän kuittaavan kirjeen vastaanotetuksi. Se on ihmisyyttä ja kohteliasta käytöstä.
Jumalan tahdon mukaista rauhaa ja yhteyttä rakentaen
Kari-Pekka Myllykoski

Vajaa kolme kuukautta myöhemmin oli V. Juntusen haastattelu Kalevassa (erillinen blogiteksti).
Pyrkimys avoimuuteen ja rehellisyyteen? Niinhän V. Juntunen on haastattelussa sanonut.



torstai 31. maaliskuuta 2016

Älä näe, älä kuule, älä varsinkaan puutu

Kiitos vastauksista SRKn johtokunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, muut jäsenet, tiedotuspäällikkö sekä pääsihteeri. Vaikenemalla ja ohittamalla hiljaa hyväksytte toiminnan sekä paljastatte toimintatapanne. Tekeydytte tietämättömäksi, saavuttamattomaksi. Se on vallankäyttöä, joka ei tunnu hyvältä.

Toiminnallanne näytätte esimerkkiä, kuinka joku 'oikeutetusti' suljetaan ulos.   Samanaikaisesti annatte kylläkin julkisuuteen  täysin toisenlaisen kuvan toimintatavastanne - emme hyväksy, emme tiedä. Samanaikaisesti hyväksikäyttötaustaisia puhujia on edelleen. Siitä huolimatta, että tietoonne on asioita saatettu.
 
Näin ollen hyväksikäytetty joutuu kuuntelemaan  Sanaa hyväksikäyttäjän suusta.

Yhteisöllisen väkivallan malli

Tämä blogi kertoo, kuinka yhteisöllinen väkivalta toimii. Aseman saavuttaneet ja luottamusta Siionissa nauttivat tekevät vihjaillen ja manipuloiden 'vaarallisista' henkilöistä kyseenalaisia. Tuo vihjailu puetaan pyhiin pukimiin - ollaan huolissaan, se jakaa, hämmentää, ei ole Pyhää Henkeä...

Monesti väkivallan tekijä on vaikuttavassa asemassa oleva, monet hurmaava ihminen. Hänen tapansa toimia on 'hajoita ja hallitse', mutta niin ettei sitä ei monikaan huomaa. Hänen tavoitteitaan palvelee jako hyviin ja pahoihin. Hänellä on uskollinen hovinsa, joita hän käyttää äärimmäisen taitavasti pyyhkiäkseen pois tieltä ne ihmiset, jotka ovat vaarassa paljastaa hänen likaisen pelinsä.

Narsismi on nimi pahuudelle. Näin on Markku Salo kirjassaan todennut. Narsisti  peilaa oman toimintatavan taitavasti henkilöön, jonka kokee uhkaksi. Niinpä tuo narsistisen ihmisen toiminnan kyseenalaistava leimataan kohta hajottajaksi, oman lauman kerääjäksi, anteeksiantamattomaksi. Se on yhteistä sisäpiiritietoa, joka koetaan oikeaksi ja oikeutetuksi - tuomariktistillisyyttä.

Tuolla pahan vallassa olevalla ihmisellä ei ole empatiakykyä eikä oikeaa katumusta. Anteeksipyyntö on hänelle pelinappula, jolla pääsee pälkähästä. Anteeksipyyntö on kyllä 'aito', riipaisevan nöyrä. Yksi vika siinä on. Siinä ei ole voimaa, ei saa aikaan mielenmuutosta eikä se synnytä hedelmiä, rakkautta, ystävyyttä, puhtautta, hiljaisuutta...

Tuhoisaa narsistisen ihmisen toiminta on uskonnollisessa yhteisössä, jossa anteeksiantamus on kaiken 'uudeksi tekevä' voiman lähde ja vapauttaja. Syytös anteeksiantamattomuudesta on todella kipeä lyömäase. Samanaikaisesti pahan valtaan joutunt ihminen käyttää anteeksipyyntöä oman kunnian ja kunnollisen uskovaisen maineen säilyttämiseksi.

Turhaa pyytää apua

Ohittaminen ylittää inhimillisen normaalin käyttäytymisen rajat. Näin olen kokenut ollessani yhteydessä kohtaamastani väkivallasta. Mikä sitten auttaa? Toivottavasti kirkko havahtuu, piispat.

Olisi todella syytä käydä avointa keskustelua, mutta sitä ei voi käydä. Se paljastaisi, ettei kaikkien toiminta kestä päivänvaloa. Ja paljastaisi, ettei tämä olekaan tasapäinen lauma. Toisten synnit, rumatkin annetaan anteeksi ja ne ei ole este puhujan tehtävässä toimimiselle. Ei, vaikka olisi rikottu toisen mieli ja ruumis törkeällä hyväksikäytöllä.

Älä näe,  älä kuule, älä puutu 

mitä näet vaikuttavassa asemassa olevan kunnioitetun puhujan/ ärryn puheenjohtajan tekevän. Älä, vaikka tuntuisi vaikealta olla puuttumatta. Voit muuten joutua sellaiseen kurimukseen, että mielenterveytesi on vaakalaudalla. Näin joudun varoittamaan. Yhteisössä, jonka tulisi tukea ja elvyttää kristillis-siveellisiä elämänarvoja.

Jos silti puutut, asetut uhrin rinnalle, teet samoin kuin teki laupias samarialainen. "Ja sen minkä teit yhdelle minun vähimmistä veljistä, sen teit minulle." Matt. 25:40

Pyyntö: lopettakaa valheellinen tiedottaminen

Kun näin teette, ette ahdista kaltaisiani ohitettuja. SRKn puheenjohtaja Viljo Juntunen on todennut ettei hänellä ollut silloin 70-luvulla rohkeutta puuttua henkiseen ja hengelliseen väkivaltaan. Toivottavasti loppuisi rohkeus nyt harhaanjohtavasta tiedottamisesta. Tuollaisella tiedottamisella onnistutaan kiillottamaan johdon kuvaa oikeamielisenä toimijana.

Pyyntö: lopettakaa vääryyksiin puuttujien tuomarointi ja mustamaalaus

Jos ette näin tee, esimerkkiänne seuraa 'rivikristityt'. Blogikirjoitukseni Vanhoillislestadiolaisuus julkisuudessa kertoo tällaisesta toiminnasta. Jotkut oikeutetusti tuomitaan johdon taholta.

Kun vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee. Edeltävä Raamatun jae: "Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan". Matt. 24:11-12

Sitten kun suuri pienenee ja löytää paikkansa ja tilansa, alkaa Jumalan mahdollisuudet. "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta suuresta suvusta." 1. Kor. 1:26

Blogini on osaltani 'maalissa'. Näyttänee siltä, että täällä avoin keskustelu, joita olisi syytä johdon mukaan käydä, ei toteudu. Missä sitten, se jää ihmettelyn aiheeksi. Koska blogilla on päivittäin paljon lukijoita, annan tämän olla jonkin aikaa. Tämä blogi on toiminut monelle samaistumisen kohteena. Yllättäviä, rohkaisevia yhteydenottoja olen saanut. Kipeistä asioista tulee puhua.